Enpäs olekaan pitkään aikaan kirjottanut. Mut eipä meillä mitään ihmeellistä oo tapahtunut. Tampereelle ollaan palattu koko lauman voimin. On nuo kaks niin liikkiksiä, kun nukkuvat yhdessä kasassa ja hoitavat toisiaan. Nala on nyt palautunut täysin juoksuista. Toivon mahdollisimman pitkää juoksuväliä sille, kun ainakin näin ensimmäisten juoksujen aikaan oli tosiaan hyvinhyvin väsynyt eikä oikeen mikään kiinnostanut.

Mua on purrut tokokärpänen oikeen kunnolla ja ollaan treenattu paljon. Olen ottanut tosi nopeita treenejä, mutta usein. Noo, työt alkaa kohta ja haittaavat sitten tätä harrastuselämää, niin ei tuu liikaa treenattua. Nalan kans on kyllä ihana tehdä, kun se on aina valmiina ja tietty oppii tosi nopeesti. Ihan loisto mimmi. Saatiin myös treenipaikka syksyksi ja yhdet ohjatut on jo olleet. Tällä kurssilla tehdäänkin sit enemmän yksittäin, eikä niinkään ryhmässä mikä on ihan kivaa. Ja vissiin parit kisanomaiset treenit olis luvassa. Myös parit näyttelytreenit ollaan käyty ja ne on olleet lähinnä semmosta lihapullan syöttämistä. Joka kerta Nala on ollut aiempaa itsevarmempi . Sen kyllä olen huomannut, että Nala lukee todella tarkasti mua ja mun mielialoja. Jos olen itse rento, niin kaikki on ok. Mut jos yhtään on jännitystä ilmassa, niin koira kyllä reagoi siihen. 

Jälkeä ollaan jonkinverran ajettu ja harjoteltu etsimään esineitä. Nala todella nauttii siitä, että saa käyttää nenää ja työskennellä itsenäisesti. Tekee ihan mielettömällä innolla ja itsevarmuudella töitä. Häntä sojottaa taivasta kohti ku se etsii esineitä. Näitä treenejä siis paljon, että itsevarmuus kasvaa entisestään mielekkään työn ja onnistumisten kautta.

Lenkkeilty ollaan ahkerasti metsissä, ku ei oo enää niin kuuma. Myös lenkkiseuraa on ollut, kiitos asianosaisille. On aina kivaa, ku itellä pälätysseuraa ja koirilla leikkikavereita. Tosin erään illan eksyminen metsään ja sen myötä kolmen tunnin lenkki ei ollut ihan suunnitelmissa, mut tulipahan ainakin liikuttua kunnolla.