Nala aloitti juoksut reilu viikko sitten ja on kyllä ollut tosi väsynyt ja haikailee ihan muissa maailmoissa. Myös karvaa on tippunut tosi paljon ja alkukesäksi kasvanut tuuhea turkki on nyt vain muistoissa. Mut hauskaa, että meidän pikkuneiti on nyt jo ihan oikea nainen.

Treenattu ei olla oikeastaan ollenkaan, koska Nalan ajatukset on jossain muualla ja väsymys painaa. Edes Mantan kanssa leikkiminen ei innosta entiseen malliin. Kaikken surkuhupaisinta oli, kun minä, Heidi ja Manta läträttiin vedessä, niin pikkuneiti istuu yksin rannalla mököttämässä... Teinit ja niiden sydänsurut, mut eiköhän se tästä, kun juoksut loppuu.