Otin tänään koirista muutamat kuvat lähimetsässä. Ei mitään erityisen hienoja kuvia, mut tulipahan pitkästä aikaa räpsittyä edes jotain.

Bortsukehä alkoi jo heti kymmeneltä ja neljän uroksen jälkeen vuorossa oli junnunartut. Nala liikkui omasta mielestäni todella hyvin niin ryhmässä kuin yksitellen juoksutettuna. Tuomarin tutkimisen aikana Nala oli vähän epävarma ja tästä tuomari ei tainnut oikein tykätä. Arvostelu kesti aika pitkään ja Nala seisoi todella rauhallisesti ja kauniisti sen ajan. H sieltä tulla napsahti ja harmittavinta oli, ettei tuomari käynyt suullisesti kertomassa missä mättää. Muutenkin oli aika tylyn oloinen tyyppi ja ei edes kysynyt miten vanha koira kyseessä. No, kyllä se H muitakin paikalla olleita ihmetytti ja kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen Nalan esiintymiseen ja meni se muidenkin mielestä nätisti. Pitää edelleen ahkerasti harjoitella noita vieraan ihmisen iholle tuloja. Nalaa yksinkertasesti ällöttää vieraan ihmisen kosketus niin paljon, että jos se huomaa yhtään epävarmuutta esittäjässä tai kopeloimaan tulijassa, niin kokeilee josko pääsisi tilanteesta pakittamalla. Jos sitä tullaan reippaasti tutkimaan, niin seisoo ihan lunkisti paikoillaan. Muuten se on hyvin välinpitämätön ihmisiä kohtaan ja ottaa rennosti isossakin väkijoukossa.

Mut kivaa, että ensimmäinen näyttely on nyt takana ja eiköhän se nauhan värikin iloisemmaksi tulevissa näyttelyissä muutu. Ihan kiva reissu ja erityisen hauskaa oli nähdä Nalan sukulaiskoiraa kera omistajansa. Iso kiitos siis Tanjalle seuranpidosta, vinkeistä ja treeniavusta.

Paikallamakuu otettiin ryhmänä ja takana kiersi ihminen tekemässä häiriötä. Nala kurkkas taakse, mut ei muuta. Samaten yksi koirista vapautettiin muita aiemmin leikkimään, mut ei mitään vaikutusta Nalaan. Hienoa.

Luoksetulo vieressä kouluttaja liikkurina, toisella puolella agitreenit ja vielä muilla sivuillakin hengaili koiria. Nala ei vilkassutkaan näihin häiriötekijöihin ja istui rennosti odottamassa käskyä. Tuli suoraan eteen ja kivalla vauhdilla. Tietty se vois ihan kiitolaukkaakin tulla, joten vois ottaa ihan läpijuoksua taas vaihteeksi kotitreeneissä. Mut kaikenkaikkiaan loistava suoritus.

Hyppy hieno hyppy ja jää odottamaan. Vähän käänty, kun tuun viereen. Vois naksulla harjotella tota liikkumattomuutta.

Seuraamisia otin itsekseni ja ne on kyllä parantuneet huikeesti. Parhaimmillaan tosi kaunista katsottavaa. Liikkeelle lähdössä aika usein tippuu kontakti pieneksi hetkeksi, vaikka paikka säilyykin. Vois naksulla yrittää näitä lähtöjä ottaa ja naksutella aina kontaktilähdöissä. Ja käännöksiä pitää vielä hioa. Jäävistä otin maahanmenon ja tippui suorilta alas .  Siis kaikenkaikkiaan tosi hyvät ja kivat treenit. Omaan leikkimiseen koiran kans tuli hyviä vinkkejä, eli omaa roolia siinä passiivisemmaksi. Kokeilinkin heti kentällä ja huomas heti, että Nalalle sopii tää tyyli.

Metsässä oon esineruutua ottanut ja nää on kans oikeita hyvän mielen harjotuksia. Nala suorastaan ampasee matkaa ja työskentelee tosi innokkaasti. Myös palutukset on oikein vauhdikkaita.

Mua on purrut tokokärpänen oikeen kunnolla ja ollaan treenattu paljon. Olen ottanut tosi nopeita treenejä, mutta usein. Noo, työt alkaa kohta ja haittaavat sitten tätä harrastuselämää, niin ei tuu liikaa treenattua. Nalan kans on kyllä ihana tehdä, kun se on aina valmiina ja tietty oppii tosi nopeesti. Ihan loisto mimmi. Saatiin myös treenipaikka syksyksi ja yhdet ohjatut on jo olleet. Tällä kurssilla tehdäänkin sit enemmän yksittäin, eikä niinkään ryhmässä mikä on ihan kivaa. Ja vissiin parit kisanomaiset treenit olis luvassa. Myös parit näyttelytreenit ollaan käyty ja ne on olleet lähinnä semmosta lihapullan syöttämistä. Joka kerta Nala on ollut aiempaa itsevarmempi . Sen kyllä olen huomannut, että Nala lukee todella tarkasti mua ja mun mielialoja. Jos olen itse rento, niin kaikki on ok. Mut jos yhtään on jännitystä ilmassa, niin koira kyllä reagoi siihen. 

Jälkeä ollaan jonkinverran ajettu ja harjoteltu etsimään esineitä. Nala todella nauttii siitä, että saa käyttää nenää ja työskennellä itsenäisesti. Tekee ihan mielettömällä innolla ja itsevarmuudella töitä. Häntä sojottaa taivasta kohti ku se etsii esineitä. Näitä treenejä siis paljon, että itsevarmuus kasvaa entisestään mielekkään työn ja onnistumisten kautta.

Lenkkeilty ollaan ahkerasti metsissä, ku ei oo enää niin kuuma. Myös lenkkiseuraa on ollut, kiitos asianosaisille. On aina kivaa, ku itellä pälätysseuraa ja koirilla leikkikavereita. Tosin erään illan eksyminen metsään ja sen myötä kolmen tunnin lenkki ei ollut ihan suunnitelmissa, mut tulipahan ainakin liikuttua kunnolla.

Ollaan vietetty rentoa maalaiselämää lenkkeilemällä paljon. Lisäksi olen hyödyntänyt sitä, että talo on täynnä porukkaa ja nakittanut mm. siskoja treeniavuksi. Nalan kanssa ollaan tehty näyttelytreeniä ja molemmilla koirilla otettu metsässä "leikkihakua". Tytöt siis piiloutuivat metsään nakkien kanssa ja lähetin koirat yksitellen etsimään. Nala ei olisi millään malttanut odottaa, että pääsee perään ja kun vapautin sen, niin suorastaan ampaisi matkaan. Muumille tytöt menivät vähän kauemmas piiloon, mutta hyvin meidän koirapappa muisti miten homma toimii ja löysi "eksyneet".

Eilen tamppasin jäljet molemmille koirille. Nalalle joka askeleelle makkaraa ja Muumille pidemmille väleille. Nala on ihan innoissaan jo siinä vaiheessa, kun asettelen hihnaa jalkojen välistä. Se ajaa hienosti nenä maassa, mutta pyörimistä on tullut entistä enemmän eli välillä koira ajaa jälkeä takaperin tai poikittain! Eilen korjasin koiran oikeinpäin nostamalla ja se ei edes huomannut sitä, kun oli niin tohkeissaan .  Tuo hösellys ja nurinperin ajaminen on ongelma lähinnä jäljen alussa. Sitten, kun eteneminen kunnolla alkaa, niin ajaa tasaisesti loppuun asti.

Nala on myös tutustunut vassuihin. Tulee jopa laitsalle mukaan, mutta pitää tarkasti silmällä että turvaväli on riittävä.

Agilityn aloittamiseen tuli vähän takapakkia, kun Tamskilla ei ala syksyllä alkeiskurssia. Tosin eihän se edes olisi ollut varmaa, että oltaisiin päästy treenaamaan, koska Tamskin treeneihin on paljon tulijoita ja tiukat karsinnat. Varsinkin makseihin on kova tunku. Nyt pitäisi kehitellä varasuunnitelma, koska itseäni polttelee niin kovasti agitreenien aloittaminen ja en millään malta odottaa ensi kevääseen. Onneksi Tampereella on kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, kuten yksityisten koirakoulujen järjestämät kurssit.

Tänään me kokeiltiin ihan uutta juttua. Jätin Nalan istumaan, näytin sille tunnaria ja piilotin sen toiseen huoneeseen. Sitten palasin koiran luo ja pyysin sitä etsimään. Ja sehän lähti ihan innoissaan ja palasi kapulan kanssa ja toi käteen asti. Ihan mahtavaa ja tietty hirveet bileet pystyyn. Toistin muutaman kerran ja hienosti sujui. Tämä oli tosiaan tämmönen kokeilu ja yllätin kuinka hyvin se sujui. Toki Nala on pienestä asti etsinyt nameja ja metsässä ollaan käytetty nenää oman kepin löytämiseen, mutta tämä oli eka kerta kun sovelsin esineeseen. Ja että se vielä tosiaan toikin sen tunnarin niin hienosti, niin ei voi olla kuin iloinen.

Iltalenkillä otettiin pienet tokottelut. Aluksi luoksetulot. Ensimmäisessä tuli hyvällä vauhdilla, mutta teki ihan ihme kaarroksen ja vinoon eteen. Otin heti perään toisen ja nyt tuli kovaa ihan viivasuoraan ja tosi siisisti eteen. Sitten seuraamista mihin me ollaan viime viikkoina eniten keskitytty. Ensin n. 5m pätkä lelu piilossa. Hyvä paikka ja kontakti säilyi hienosti vapautukseen asti. Sitten n. 10m pätkä lelu esillä. Puolivälissä tuli ihme haahuilua, mutta asento löytyi ja sain palkattua. Pitää varmaan jatkaa vielä lyhkäsempiä pätkiä. Loppuun otin Nalan rakastamaa pujottelua ja lennosta vaihdoin seuraamiseen. Tosi täpäkästi etsi paikan ja otti kontaktin, kun liike vaihtui. Palkkasin heti 1-2 askeleen jälkeen.

Muumi-rakas on edelleen vanhemmillani hoidossa. Piti hakea se jo kotiin, mutta nämä juoksut sekotti kuvion. On kyllä jo tosi iso ikävä.

Treenattu ei olla oikeastaan ollenkaan, koska Nalan ajatukset on jossain muualla ja väsymys painaa. Edes Mantan kanssa leikkiminen ei innosta entiseen malliin. Kaikken surkuhupaisinta oli, kun minä, Heidi ja Manta läträttiin vedessä, niin pikkuneiti istuu yksin rannalla mököttämässä... Teinit ja niiden sydänsurut, mut eiköhän se tästä, kun juoksut loppuu.

Nala oli tämän päivän treeneissä tosi väsyneen oloinen ja hieman innoton. Epäilen, että sille on juoksut tulossa, kun karvaakin tiputtaa ja muutenkin nukkunut tosi paljon. Treenit meni kuitenkin kohtalaisesti. Lopuksi otettiin ihan hauska kilpailu. Ryhmälaiset kiersivät peräkanaa ympyrää ja koirien tuli seurata nätissä kontaktissa. Aina, kun kouluttaja sanoi käskyn tuli koirat saada mahdollisimman nopeasti maahan. Joka kierroksella tippui hitain maahanmenijä. Me voitettiin, kivakiva .

Viikonloppuna Nala ja Mikko viettivät laatuaikaa Santalahdessa. Olivat uineet ja heitelleet paljon palloa. Nala rakastaa ja jumaloi Mikkoa ihan mieletömän paljon. Se on oikee iskän tyttö ja molemmilla oli ollut tosi kivaa. Nala on kyllä ihan helmi luonteeltaan. Sen kanssa on niin vaivatonta olla joka paikassa ja sitä pystyy lähes kaikkialla pitämään irti, kun ei se välitä muista ihmisisä tai koirista. Oli kuulema Santalahdessakin tullut joku villakoirapariskunta kehumaan kuinka hienosti se käyttäytyy ja tottelee .

Punnitsin Nalan tänään ja painoa pikkumustalla on 17,4kg. Säkäkorkeuden arvioisin olevan 46-47cm.

Laitan muutaman kuvan Nalasta viime päiviltä.